Syksy tuli ja sen huomaa työrintamalla. Tiesin kyllä odottaa syksyä ja sen tuomaa sesonkia, varsinkin Personal Trainer projekteihin. Olin kuitenkin ehtinyt varata pienimuotoisen syysloman aikavälille 2.9. – 9.9. ja hommannut lennot Nizzaan, Etelä-Ranskaan jo hyvissä ajoin. Ennen reissua oli jo aika kiire ja duunia kyl riitti. Juuri vikat päivät ennen lomaa sain yhden uuden PT-projektin käynnistymään ja tiesin myös, että reissun jälkeen alkaa vielä ainakin yksi uusi PT-projekti. Tämän lisäks ennen reissulle lähtöä mulla alkoi myös yrityshieronnat eräässä yrityksessä, joka on siis vielä toistaseksi kokeiluvaiheessa, mutta se on tuntunut lähtevän rullaamaan sen verran mukavasti, että ilmeisesti jatkoa piisaa. Asiakkaat on ainaki tuntunu olevan oikeen tyytyväisiä. Ja muutenkin minut on otettu oikeen mukavasti vastaan. Teen siellä hierontoja tällä hetkellä yhtenä päivänä viikossa, yhdessä heidän neuvotteluhuoneistaan.

Pikainen syysloma tuli sit tosiaan otettua ennen varsinaisen sesongin alkamista. Tällä kertaa kohteena Ranskan Riviera ja tarkemmin Nizza. En ole ikinä ennen käynyt Nizzassa, enkä muutenkaan Ranskan Rivieralla, joten kokemus oli siinä mielessä täysin uusi. Nizza kaupunkina on suht kompakti, erittäin vaikuttava ja kaunis. Nizzasta on myös helppo matkustaa junalla Monacoon (n. 20-30min), niinkuin myös muihin lähistön pienempiin kaupunkeihin tai kyliin. Minuun Nizza ja yleensäkin Ranskan Riviera teki vaikutuksen ja aion matkustaa sinne myös jatkossa.

 

Nizzan liikkumis- ja urheilumahdollisuudet oli ehkä hieman suppeat. En käynyt missään saleilla, mut ei niitäkään ihan liian montaa tullu edes bongattua. Eikä ulkoliikunta mahdollisuuksiakaan liiemmin ollut, jos ei lasketa meressä uimista tai Beach Volleyta, eli rantalentopalloa. Toki rantabulevardilla näki paljon lenkkeilijöitä, mutta itse juoksisin muutenkin mielummin pehmeämmällä alustalla, varsinkin jos pidempiä lenkkejä vetää. Kyllä luova liikkuja aina keinot keksii, mutta olisin kaivannut jotain leuanvetotankoja ja vastaavia ulkotreenailu juttuja. Voi tietty olla et sellasiiki löytys jostain sielt, ku ei nyt kumminkaan ihan koko paikkaa tullu koluttua läpi. Ei vaan ainakaan osunu mun silmään täl reissul. No ei siinä mitään, lomalla ku oltiin. Mut yleensä vaa apina mun sisällä herää, ku en pääse treenaa, energiaaki ois ja oon viel aikalailla fiiliksissä uusissa maisemissa.

Nizzan keskustassa sijaitsee kukkula Colline du Château, jonka päällä aikanaan sijaitsivat Nizzan ensimmäiset asutukset. Nykypäivänä kukkula on muutettu puistoksi, jossa on yhä nähtävissä raunioita muinaisesta asutuksesta ja linnoituksista. Kukkulalle johtavia rappusia vois hyvin ravata myös treenimielessä. Rappusia riittää ja eri tasoilta on komeet maisemat. Vois esim. ravata ylös kukkulalle ja päällä sit ottais pienen kuntopiirin ja sit taas alas, ja tehä vaik pari-kolme kertaa putkeen koko roska. Rappusiaki voi ottaa eri tyyleil, eri määriä askelmia kerralla. Esim. ku otat mahdollisimman monta rappusta yhdellä askeleella, niin siitä tulee jo askelkyykkymäinen liike, tai vastaavasti vois ottaa joka askeleen, tekee nopee ja ottaa sen kordinaation ja cardion kannalta. Yhden naisen (n.40-50v.) näin tekevän sellaisen kombon, et se käveli melkein ylös asti sellaiselle välitasanteelle, josta on komeet näkymät ja siellä sitte hyppi hyppynarua. En tiedä mitä muuta rutiiniin kuulu, ku liikuttiin omaan tahtiin kukkulan huipulle. Huipulta oliki sitte komeet näkymät niin Nizzan kaupungin, kuin satamankin puolelle.

 

Tietty siel piti myös apinoida…

 

Ilta-aikaan vanha kaupunki ja kävelykatu kuhisee, ja kaikki ne ”tuhannet” ravintolat käy vilkkaana. Yks isoin homma iltasin olikin ravintolan päättäminen. Ravintoloita on niin paljon, eikä ne radikaalisti eroa toisistaan. No siinä ravintolaa metsästäessäki tuli sit otettuu kaikki hyöty irti luovista treenailupaikoista, joita Nizza:n keskustassa löyty aika hyvin.

Kuten esim. rakennustelineet toimi leuanvetotankoina…

 

Scootteriparkit toimi nojapuina…

 

Ja kaikkee muuta hauskaa. (Pistoolikyykky hyppy vaihdolla)

Monacossa sen sijaan oli pientä käsilläseisontaa hulppeissa puitteissa.

Koko reissun aikana tuli käveltyä niin paljon, et jalkapohjat huus leipää päivittäin. Loistavaa hyötyliikuntaa tosin ja viel ihan huomaamatta, ku aistit vaan kävi ylikierroksilla ja halus ahmia uusia maisemia. Kaiken kaikkiaan oli tosi onnistunu ja mukava loma. Ja olin tosiaan lomalla konkreettisesti ekaa kertaa sen jälkeen, ku oon yrittämisen aloittanut. Voin sanoo, et teki todella hyvää! Muistakaa ihmiset hyvät matkustaa! Ja treenien kans voi tosiaan olla luovia, mutta turvallisesti ja omien kykyjen rajoissa. Ja iso kiitos Milalle matkaseurasta, kuvauksesta ja majoituksesta!

-M-