Oli tarkoitus tehdä tällainen sarja katsauksia luonnolliseen liikkumiseen ja siihen liittyviin lajeihin / treeneihin. Tein alunperin tän ensimmäisen katsauksen facebookkiin ja te jotka ootte tykänny Elämäsi Kuntoon – Hieronta & Valmennus facebook-sivuista ootte saattanu siis jo nähdä tämän tekstin. Ja tätä tekstiä tehdessäni facebookkiin tajusinkin että blogi saattaisi sittenkin olla parempi alusta tällaisille isommille teksteille. Ja tässä sitä ollaan.

Liikkumismuotoja jotka kehittää ihmisen luonnollisia liikuntakykyjä: käveleminen, juokseminen, hyppääminen, tasapainottelu, uiminen, KIIPEILY, esineiden nostaminen, heittäminen ja taistelussa hyödylliset taidot, kuten iskut ja painiminen. Henkilökohtaisesti tulee nykyään harrastettua suht monipuolisesti lajeja, jotka sisältyy edellä olevaan listaan. Ja siksi ajattelinkin esitellä vähän omia lajejani ja kertoa niistä vähän infoa ja taustaa.

Ensimmäisenä vuorossa siis kiipeily: Kiipeily on hauska, haasteellinen ja monipuolinen urheilumuoto. Kiipeily on myös liikuntamuoto joka on entisaikoina ollut meille luonnollinen liikkumismuoto. Ja vielä nykyisinkin alkuperäiskansojen ihmiset hakevat ruokaa puista kiipeämällä. Kiipeilyn kautta kehittyvät fyysisen kunnon osa-alueet ovat: lihasvoima, hengitys- ja verenkiertoelimistö ja liikkuvuus. Reittien valinnat ja niiden suorittaminen kehittävät myös kiipeilijän ajattelua. Molemmat aivopuoliskot nimittäin kehittyvät, kun kiipeilijä käyttää logiikkaa, tilan hahmotusta ja ongelmanratkaisukykyjä sekä mielikuvitusta edetessään reitillä. Kiipeily kehittää myös yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, itsetuntoa ja itseluottamusta, sekä päätöksenteko- ja ongelmanratkaisukykyjä sekä fyysisellä tasolla kuntoa ja motorisia taitoja. Lihaksista isoimmissa rooleissa ovat käsivarret (erityisesti sormi/puristusvoima) ja selkä. Jalkoja käytetään myös paljon ja hartiat/olkapäät tekevät myös runsaasti töitä. Kaiken kaikkiaan kiipeilyssä on siis kroppa monipuolisesti käytössä ja jopa aivot. Itse pidän paljon kiipeilystä ja sen haasteista. Itselle pienen lisä haasteen ja jännityksen tuo vielä mun korkeenpaikankammo. Eka seinä on vieläki yleensä vähän jännä tai varsinkin se ylhäällä irti päästäminen. Eikä hirveesti myöskään viitsi alaspäin vilkuilla. Mut kaikkeen tottuu ja luotan myös et tulee vaikuttamaan mun korkeenpaikankammoon positiivisella tavalla. Nykyään pyrinkin saamaan edes kerran viikkoon yhden session kaiken muun liikkumisen ohella.

Kallio- ja seinäkiipeilyä voidaan myös harrastaa eri tavoilla:

1) Yläköysikiipeilyssä köysi kiinnitetään kallion tai seinän yläosaan, jolloin köysi kulkee kiipeilijän valjaista yläköysipisteen kautta varmistajalle. Tarvitsee siis kaverin mukaan varmistamaan.

2) Boulderoinnissa keskitytään enemmän voiman ja ketteryyden parantamiseen kiipeilemällä haastavia reittejä ilman mitään varmistusköyttä ja yleensä suht matalalla, jolloin loukkaantumisen riski pudotessa on pieni. Usein boulderointipaikan alle laitetaan patja turvaamaan putoamista. Boulderointia voi käydä hyvin yksin sessaroimassa ja siihen riittää pelkät kengät.

3) Liidatessa kiipeilijä itse kuljettaa köyttä ylöspäin kiinnittäen sitä samalla seinään tai kallioon. Liidausta en ole vielä kokeillut ja täytyy sanoo et aika hurjannäköistä touhua on. Kiinnostaa kyllä kovasti ja varmaan jokupäivä otetaan liidauskurssi haltuun ja ei ku menoks sano Annie Lennox. Ja liidaus vaatii myös sen kaverin mukaan varmistamaan.

 

Seinäkiipeilyn varusteet:

– Kiipeilykengät
– Valjaat
– ATC (Air Traffic Controller) ja lukittava sulkurengas
– Mankkapussi ja mankka (Magnesium)

Varusteet saa yleensä vuokrattua paikan päältä, jos ei ole omia.

 

Voin suositella kiipeilyä kaikille. Kiipeilyllä selkä kuntoon sanonnankin olen joskus kuullut.

-M-